perjantai 25. marraskuuta 2016

Transvestiittina feminismien aalloilla

Teksti pohjautuu Feministifoorumilla 12.11.2016 pitämääni esitykseen.

Koko poliittisen tietoisuuteni ajan tasa-arvo on ollut itsestään selvä lähtökohta. Tarkoittamani aika alkoi 70-luvulla, jolloin naisasiaa ajoi feminismin toiseen aaltoon laskettava ajattelu. Feministinen liike sai tuohon aikaa paljon edistystä aikaan. Olin siksikin tuolloin innokas keskustelemaan tasa-arvosta laajasti tuntemieni feministien kanssa. Keskustelu ei yleensä johtanut pitkälle, koska keskustelun toisen osapuolen mielestä

         Miehet ovat lähtökohtaisesti naisia sortavia.
          Nainen on lähtökohtaisesti uhri.
          Naiset voivat saavuttaa vapautensa vain toinen toisiaan auttamalla ja toistensa kanssa  olemalla.
          Mies tärvelee varmuudella kommunikaation ja ajattelun vapauden pelkällä läsnäolollaan ja  miehisellä argumentaatiotavallaan.
          Miehet muodostavat patriarkaatin salaliiton, joka suuntautuu vain ja suoraan naisia vastaan.
          Lisäksi naisen ei pidä olla perinteisesti naisellinen missään suhteessa, koska se implikoi  patriarkaatin vaatimuksiin taipumista.

Julkisena transihmisenä en ole tuolloin vallalla ollutta feminismin toista aaltoa kokenut, koska olin sen kulta-ajan tiukasti kaapissa. Olen kuitenkin asiaa vierestä seurannut ja näky ei ole ollut kovin kaunis. Transnainen tai transvestiitti koettiin voimakkaaksi uhaksi naisten yhteisyydelle, koska…

         transnainen on oikeasti mies ja tärvelee jo sillä naisten välisen puhtaan yhteyden
         transnainen on tullut naisten alueelle naiseksi tekeytyneenä vain tarkoituksenaan päästä naisten kanssa seksuaaliseen kanssakäymiseen
         transnainen sekoittaa pakkaa, koska rintamalinjat, joissa taistellaan patriarkaattia vastaan muuttuvat epäselviksi
         transnainen on halunnut siirtyä etuoikeutetusta asemasta sorrettujen asemaan, mikä heikentää uhriteesin kestävyyttä
         transnainen tai erityisesti transvestiitti voi hakea olemuksessaan sellaista naiskuvaa, joka muodostuu miesten seksistisistä mielikuvista ja on siksi arveluttava
         sukupuolen perusteella tapahtuvasta syrjinnästä päästään eroon vain hylkäämällä koko sukupuolen käsite ja transihmiset ovat tämän ideaalin uhkana.

Feministi Janice Raymondin mukaan

Transseksualismi perustuu patriarkaatin myyttiin miehen hoivaavuudesta (male mothering) ja naisen muokkaamiseen miehen silmän mukaiseksi. Tämä tehdään naisen identiteetin, kulttuurin, poliittisuuden ja seksuaalisuuden valtaamiseksi. Transihmiset raiskaavat naisen kehon muokkaamalla siitä itselleen sopivan esineen.”

Raymond, Janice. (1994). The Transsexual Empire, p. 104

Tässä vielä joitakin tuoreempia, tältä vuosituhannelta peräisin olevia lausumia, joissa ilmenee olemusajatteluun perustuva naiseus ja sen liittyminen biologiseen kehoon:

“Naisia ei sorreta identiteetin vaan naisen biologisten ominaisuuksien takia  
                       – asia,  jonka transpolitiikka haluaa pyyhkiä näkymättömiin.”

Jennifer Duncan 2016


”Feminismin toinen aalto liittää naisen kehon kaikkeen puhtaaseen ja
                        sosiaalisesti  korrektiin, kun taas transihmisen keho saa siinä totaalisen
                        negatiivisen konnotaation.”

Susan Stryker 2007



Se, että nappaat pois kikkelisi, ei tee sinusta f***ng naista.”

Germaine Greer 2015


Toinen aalto on Suomessa käytännössä eilistä päivää, joskin näitä teesejä on tietyissä piireissä näkynyt aina 2010-luvulle asti. Esimerkiksi lesbojen Mummolaakso on toivottanut meidät transihmiset lämpimästi tervetulleeksi.

Maailmalla vanha radikaalifeminismi on edelleen voimissaan ja se on saanut hyvin epäterveitä piirteitä. Tässä suhteessa pahinta jälkeä ovat saaneet feministit, joita kutsutaan nimellä Trans-exclusionary radical feminists TERF.


” Transnaiset eivät ole parempia kuin viime vuosisadan alun valkoiset viihdetaiteilijat,      jotka nokesivat naamansa “neekeriä” rasistisin klisein esittäessään.”

Sheila Jeffreys 2015


Transgenderismi on äärimmäisen ongelmallinen feministisestä näkökulmasta ja    transseksualismi pitäisi nähdä ihmisoikeusrikkomukseksi.”

Sheila Jeffreys 1997

Kauheaa, kun sukupuolenvaihdoksen tehnyt miehenkuvatus uskalsi identifoitua  naiseksi ja lesboksi.”

”Naisen ääntä ei ole koskaan kuultu naisen äänenä – se on aina suodatettu miesten        äänillä. No, jäbä tuli tänne ja sanoi:”Aion olla nyt tyttö ja puhua tyttöjen puolesta.” Ja  me siihen, että ”Et muuten tosiaankaan!” Ihminen ei voi noin vain alkaa sorretuksi.”

Lesbian Organization Of Toronto


3. aallon feminismin keskeinen idea on, että naisia ei pitäisi pitää pelkkinä  seksiobjekteina. Transliikkeen keskeinen teema on transnaisten esittäytyminen  hyperseksuaalisina objekteina. Feminismiin eivät mahdu nämä molemmat teemat.  Nainen joko on määritelty miestä miellyttäväksi tai sitten ei. … Tällä hetkellä transliike  on ainakin vuosisadan feminististä liikettä jäljessä. Tämän feminismin 3. aalto on  unohtanut innossaan etsiä uusia liittolaisia. (Tämän taustalla lienevät C. Jennerin ja  jonkun muun transjulkkiksen kansikuvajutut…)”

”Miehet voivat kokea itsensä feminiinisesti ja naiset itsensä maskuliinisesti. Nämä  sosiaalisesti määritetyt sukupuolen tuntomerkit eivät määritä yksilön todellista  sukupuolta (sex). Naiset ovat taistelleet vuosikymmeniä oikeudestaan olla muuta kuin  feminiinejä. Se, että antaisimme transliikkeen määrittää naiseuden on sama, kuin että  hyväksyisimme miesten naisiin kohdistuvan sorron ja sen lisäksi sen, että miehet  määrittäisivät sen, mitä on olla nainen.”

Libby Emmos (2015)


Cathy Brennanin mukaan (ilmeisesti 2013) transnaiset ovat ongelma, koska heidän mielestään sukupuolirooli on biologisesti määräytynyt sen sijasta, että se on sosiaalinen konstruktio. Tämä on hänen mukaansa feminismin antiteesi. Hänen mukaansa radikaalifeminismin agendassa sukupuolen perusteella tapahtuvasta syrjinnästä päästään eroon vain hylkäämällä koko sukupuolen käsite ja he kokevat transihmiset tämän ideaalin uhaksi.


Kimberly Nixon on transnainen, joka toimi vapaaehtoisapuna Vancouverin raiskaustukikeskuksessa 1995. Hänen transtaustansa paljastuttua hänet erotettiin. Henkilöstön mielestä hänen olisi ollut mahdotonta ymmärtää asiakkaiden tunteita. Keskus myös edellytti asiakkaidenkin olevan geneettisesti naisia.


Kuuluisaksi on tullut myös naisten Womyn’s musiikkifestivaali Illinoisissa, jonne ei päästetty transnaisia. Vaikka festivaalit ilmeisesti on jo lopetettu, keskustelun sävy on osittain samankaltaista edelleen: 


Jotkut radikaalifeministit ovat ottaneet asiakseen sukupuolenkorjaushoitojen vastustamisen.

”Miespsykiatrien diagnoosien perusteet pitäisi kyseenalaistaa aikana, jolloin  sukupuolipolarisaatio ja homofobia käyvät käsi kädessä. Iranissa tehdään  sukupuolenkorjausleikkauksia eniten maailmassa. Nämä tehdään, jotta  sukupuolistereotypiat säilyisivät koskemattomina.” 

Julie Bindel 2009.


Runsaat sukupuolenkorjausleikkaukset Iranissa ovat kyllä totta, mutta asialla ei ole mitään tekemistä transihmisten hoidon tarpeen kanssa, koska kyse on siitä, että näillä pakkohoidoilla  homot säilyttävät päänsä ja henkensä, kun ei enää tarvitse alistua miehenä naisen asemaan.

Transseksualismi on ajan muoti-ilmiö, jossa transjulkkikset silpovat kehoaan, popsivat   pillerejä ja piikittävät itseään päivittäin.”

Camille Paglia 2011


“”Sukupuolenkorjausleikkaukset” ovat vain kauneusteollisuuden laajennus, joilla  tarjotaan  kosmeettista ratkaisua syvemmällä oleviin ongelmiin.”

Sheila Jeffreys  2005



Ylipäätään radikaalifeministit ovat valitettavasti saaneet itselleen liittolaisia uskonnollisesta oikeistosta. Nykyisin tämä näkyy selvimmin Yhdysvaltojen vessafarssissa, jossa uskonnollinen oikeisto käyttää radikaalifeministien argumentteja ”naisten alueesta” diskriminoinnin välikappaleenaan. Tuloksena on ollut noitavaino, jossa on jopa poliisin voimin haettu "ei-naisellisesti" puettu nainen istunnoltaan transnaiseksi eli "mieheksi" epäiltynä.


http://jezebel.com/police-refuse-to-believe-lesbian-is-a-woman-force-her-1773733431


Yhdysvalloissa on toisaalta kehittynyt varsin radikaali transliike juuri radikaalifeministien toiminnan raivostuttamana.



Toinen 70-90-luvun kosketuskohtani oli melko androgyynin miehen elämäni vulgäärifeminismiksi kutsumassani ympäristössä. Tämä käsite sisältää arkipäivän elämään omaksuttuja olettamia naisen lähtökohtaisesta paremmuudesta tietyillä alueilla ja miehen syyllistämistä ei niin kauhean tasapuolisin perustein. Se näkyi mm. seuraavissa tilanteissa:

          Avioeron yhteydessä huoltajuusasiaa hoidettaessa viranomaiset olivat aina välittömästi puolison ehdotusten puolella, ja oli melkoinen ponnistus tulla otetuksi tasaveroisena osapuolena.

          Satunnaisissa keskusteluissa naisten kanssa aihe siirtyi usein heidän kokemaansa epätasa-arvoon omassa parisuhteessaan. Kertoessani oman yksinhuoltajatilanteeni ongelmista seurauksena oli usein vaivautunut hiljaisuus – eihän mies voi olla tuolla tavoin pelastavassa ja kaiken kannattelevassa roolissa…!

Mutta ajat muuttuvat, ja Suomessa varsin vahvasti vakiintunut, moninaisuuden ja intersektionaalisuuden merkityksen oivaltanut feminismin kolmas aalto tuntuu vihdoin puhuvan niistä asioista, joita olisin toivonut ajettavan jo vuosikymmeniä. Esimerkiksi Naisliitto Unioni on ottanut intersektionaalisuuden agendaansa.


Unioni myös puolustaa voimakkaasti transihmisten oikeuksia sukupuoleensa ja siihen liittyviin hoitoihin.


Patriarkaatilla on edelleen keskeinen asema analyysissa, mutta sen luonne on osoittautunut monivivahteisemmaksi ja sen uhriuttava alue laajemmaksi. Nämä oivallukset antavat mahdollisuuden myös taistella sitä vastaan aiempaa sukupolvea tehokkaammin. Tämänkaltainen analyysi olisi ollut toivottava lopputulos siinä keskustelussa, jota jo 70-luvulta lähtien olen yrittänyt pitää yllä monien feministien kanssa.


Tällä vuosikymmenellä osa-aikanaisena liikkuessani en ole myöskään kokenut negatiivisia kommentteja ”tavallisten” naisten taholta, vaan näyttää siltä, että minunlaiseni ihminen otetaan varsin mutkattomasti ja lämpimästi vastaan – ja mikä parasta, usein yhtenä naisena naisten joukossa! Paras kokemus tästä on ollut itämaisen tanssin harrastukseni, jossa olen ollut etsimässä sisäistä naistani monen muun etsijän kanssa. Tuolta olen myös saanut ihania ystävyyssuhteita elämääni. Samoin ystävyyssuhteita ovat löytäneet myös eräät muutkin transystäväni naisten kanssa eri asioita harrastaessaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti