Teksti pohjautuu Feministifoorumilla 12.11.2016 pitämääni
esitykseen.
Koko poliittisen tietoisuuteni ajan tasa-arvo on ollut itsestään
selvä lähtökohta. Tarkoittamani aika alkoi 70-luvulla, jolloin naisasiaa ajoi
feminismin toiseen aaltoon laskettava ajattelu. Feministinen liike sai tuohon
aikaa paljon edistystä aikaan. Olin siksikin tuolloin innokas keskustelemaan tasa-arvosta
laajasti tuntemieni feministien kanssa. Keskustelu ei yleensä johtanut pitkälle, koska keskustelun toisen
osapuolen mielestä
•
Miehet ovat lähtökohtaisesti naisia sortavia.
•
Nainen
on lähtökohtaisesti uhri.
•
Naiset
voivat saavuttaa vapautensa vain toinen toisiaan auttamalla ja toistensa kanssa olemalla.
•
Mies
tärvelee varmuudella kommunikaation ja ajattelun vapauden pelkällä
läsnäolollaan ja miehisellä argumentaatiotavallaan.
•
Miehet
muodostavat patriarkaatin salaliiton, joka suuntautuu vain ja suoraan naisia
vastaan.
•
Lisäksi
naisen ei pidä olla perinteisesti naisellinen missään suhteessa, koska se
implikoi patriarkaatin vaatimuksiin taipumista.
Julkisena transihmisenä en ole tuolloin vallalla ollutta feminismin
toista aaltoa kokenut, koska olin sen kulta-ajan tiukasti kaapissa. Olen
kuitenkin asiaa vierestä seurannut ja näky ei ole ollut kovin kaunis.
Transnainen tai transvestiitti koettiin voimakkaaksi uhaksi naisten yhteisyydelle,
koska…
•
transnainen on oikeasti mies ja tärvelee jo sillä
naisten välisen puhtaan yhteyden
•
transnainen on tullut naisten alueelle
naiseksi tekeytyneenä vain tarkoituksenaan päästä naisten kanssa seksuaaliseen
kanssakäymiseen
•
transnainen sekoittaa pakkaa, koska
rintamalinjat, joissa taistellaan patriarkaattia vastaan muuttuvat epäselviksi
•
transnainen on halunnut siirtyä
etuoikeutetusta asemasta sorrettujen asemaan, mikä heikentää uhriteesin
kestävyyttä
•
transnainen tai erityisesti transvestiitti voi
hakea olemuksessaan sellaista naiskuvaa, joka muodostuu miesten seksistisistä
mielikuvista ja on siksi arveluttava
•
sukupuolen perusteella tapahtuvasta
syrjinnästä päästään eroon vain hylkäämällä koko sukupuolen käsite ja transihmiset
ovat tämän ideaalin uhkana.
Feministi Janice Raymondin mukaan
”Transseksualismi
perustuu patriarkaatin myyttiin miehen hoivaavuudesta (male mothering) ja
naisen muokkaamiseen miehen silmän mukaiseksi. Tämä tehdään naisen
identiteetin, kulttuurin, poliittisuuden ja seksuaalisuuden valtaamiseksi. Transihmiset
raiskaavat naisen kehon muokkaamalla siitä itselleen sopivan esineen.”
Raymond,
Janice. (1994). The Transsexual Empire, p. 104
Tässä vielä joitakin tuoreempia, tältä vuosituhannelta
peräisin olevia lausumia, joissa ilmenee olemusajatteluun perustuva naiseus ja
sen liittyminen biologiseen kehoon:
“Naisia ei sorreta identiteetin
vaan naisen biologisten ominaisuuksien takia
– asia, jonka transpolitiikka haluaa pyyhkiä
näkymättömiin.”
Jennifer
Duncan 2016
”Feminismin toinen aalto liittää
naisen kehon kaikkeen puhtaaseen ja
sosiaalisesti korrektiin, kun taas transihmisen keho saa
siinä totaalisen
negatiivisen
konnotaation.”
Susan Stryker 2007
“Se,
että nappaat pois kikkelisi, ei tee sinusta f***ng naista.”
Germaine Greer 2015
Toinen aalto on Suomessa käytännössä eilistä päivää, joskin näitä
teesejä on tietyissä piireissä näkynyt aina 2010-luvulle asti. Esimerkiksi
lesbojen Mummolaakso on toivottanut meidät transihmiset lämpimästi
tervetulleeksi.
Maailmalla vanha radikaalifeminismi on edelleen voimissaan ja se
on saanut hyvin epäterveitä piirteitä. Tässä suhteessa pahinta jälkeä ovat
saaneet feministit, joita kutsutaan nimellä Trans-exclusionary radical
feminists TERF.
” Transnaiset eivät ole parempia kuin
viime vuosisadan alun valkoiset viihdetaiteilijat, jotka nokesivat naamansa “neekeriä”
rasistisin klisein esittäessään.”
Sheila Jeffreys 2015
”Transgenderismi
on äärimmäisen ongelmallinen feministisestä näkökulmasta ja transseksualismi
pitäisi nähdä ihmisoikeusrikkomukseksi.”
Sheila Jeffreys 1997
”Kauheaa,
kun sukupuolenvaihdoksen tehnyt miehenkuvatus uskalsi identifoitua naiseksi ja
lesboksi.”
”Naisen
ääntä ei ole koskaan kuultu naisen äänenä – se on aina suodatettu miesten äänillä. No, jäbä tuli tänne ja sanoi:”Aion olla nyt tyttö ja puhua tyttöjen
puolesta.” Ja me siihen, että ”Et muuten tosiaankaan!” Ihminen ei voi noin vain
alkaa sorretuksi.”
Lesbian Organization
Of Toronto
”3.
aallon feminismin keskeinen idea on, että naisia ei pitäisi pitää pelkkinä seksiobjekteina. Transliikkeen keskeinen teema on transnaisten esittäytyminen hyperseksuaalisina objekteina. Feminismiin eivät mahdu nämä molemmat teemat. Nainen joko on määritelty miestä miellyttäväksi tai sitten ei. … Tällä hetkellä
transliike on ainakin vuosisadan feminististä liikettä jäljessä. Tämän
feminismin 3. aalto on unohtanut innossaan etsiä uusia liittolaisia. (Tämän
taustalla lienevät C. Jennerin ja jonkun muun transjulkkiksen kansikuvajutut…)”
”Miehet
voivat kokea itsensä feminiinisesti ja naiset itsensä maskuliinisesti. Nämä sosiaalisesti
määritetyt sukupuolen tuntomerkit eivät määritä yksilön todellista sukupuolta
(sex). Naiset ovat taistelleet vuosikymmeniä oikeudestaan olla muuta kuin feminiinejä. Se, että antaisimme transliikkeen määrittää naiseuden on sama,
kuin että hyväksyisimme miesten naisiin kohdistuvan sorron ja sen lisäksi sen,
että miehet määrittäisivät sen, mitä on olla nainen.”
Libby Emmos (2015)
Cathy Brennanin mukaan (ilmeisesti 2013) transnaiset ovat ongelma,
koska heidän mielestään sukupuolirooli on biologisesti määräytynyt sen sijasta,
että se on sosiaalinen konstruktio. Tämä on hänen mukaansa feminismin antiteesi. Hänen mukaansa radikaalifeminismin agendassa sukupuolen perusteella tapahtuvasta syrjinnästä
päästään eroon vain hylkäämällä koko sukupuolen käsite ja he kokevat
transihmiset tämän ideaalin uhaksi.
Kimberly Nixon on transnainen, joka toimi vapaaehtoisapuna
Vancouverin raiskaustukikeskuksessa 1995. Hänen transtaustansa paljastuttua
hänet erotettiin. Henkilöstön mielestä hänen olisi ollut mahdotonta ymmärtää
asiakkaiden tunteita. Keskus myös edellytti asiakkaidenkin olevan geneettisesti
naisia.
Kuuluisaksi on tullut myös naisten Womyn’s musiikkifestivaali
Illinoisissa, jonne ei päästetty transnaisia. Vaikka festivaalit ilmeisesti on
jo lopetettu, keskustelun sävy on osittain samankaltaista edelleen:
Jotkut radikaalifeministit ovat ottaneet asiakseen sukupuolenkorjaushoitojen
vastustamisen.
”Miespsykiatrien diagnoosien perusteet
pitäisi kyseenalaistaa aikana, jolloin sukupuolipolarisaatio ja homofobia
käyvät käsi kädessä. Iranissa tehdään sukupuolenkorjausleikkauksia eniten
maailmassa. Nämä tehdään, jotta sukupuolistereotypiat säilyisivät
koskemattomina.”
Julie Bindel 2009.
Runsaat sukupuolenkorjausleikkaukset Iranissa ovat kyllä totta,
mutta asialla ei ole mitään tekemistä transihmisten
hoidon tarpeen kanssa, koska kyse on siitä, että näillä pakkohoidoilla homot säilyttävät päänsä ja henkensä, kun ei
enää tarvitse alistua miehenä naisen asemaan.
”Transseksualismi
on ajan muoti-ilmiö, jossa transjulkkikset silpovat kehoaan, popsivat pillerejä ja piikittävät itseään päivittäin.”
Camille Paglia 2011
“”Sukupuolenkorjausleikkaukset”
ovat vain kauneusteollisuuden laajennus, joilla tarjotaan kosmeettista ratkaisua syvemmällä oleviin
ongelmiin.”
Sheila Jeffreys 2005
Järkyttävä on myös heidän lämmin suhteensa uskonnollisen
oikeiston kanssa. Amerikkalaiset konservatiivikristityt ovat olleet innokkaita
tekemään yhteistyötä terf-järjestöjen kanssa.
https://www.pinknews.co.uk/2017/02/08/radical-feminists-team-up-with-right-wing-evangelicals-to-oppose-trans-rights-protections/
Esimerkiksi ryhmä nimeltään Women’s Liberation Front (WoLF)
sai rahoitusta fundamentalistijärjestöltä Alliance Defending Freedom.
http://transadvocate.com/fake-radical-feminist-group-actually-paid-political-front-for-anti-lgbt-james-dobson-organization_n_20207.htm
…ja teki yhteistyötä and
Focus on the Family-järjestön kanssa kanpanjoidessaan Korkeimman
oikeuden päätöksen suhteen transopiskelijoiden oikeuksien poistamiseksi käyttää
identiteettinsä mukaista vessaa.
https://thinkprogress.org/conservatives-try-to-convince-supreme-court-to-embrace-transphobia-9d2d3a350212/
Kolmas fundamentalistijärjestö The Heritage Foundation on
nostanut esiin terf-järjestöjen transihmisien oikeuksia tasa-arvoon vastustavia
kantoja
https://www.heritage.org/marriage-and-family/event/biology-isnt-bigotry-why-sex-matters-the-age-gender-identity
Nykyisin tämä näkyy selvimmin Yhdysvaltojen vessafarssissa, jossa uskonnollinen oikeisto käyttää radikaalifeministien argumentteja ”naisten alueesta” diskriminoinnin välikappaleenaan. Tuloksena on ollut noitavaino, jossa on jopa poliisin voimin haettu "ei-naisellisesti" puettu nainen istunnoltaan transnaiseksi eli "mieheksi" epäiltynä.
Yhdysvalloissa on toisaalta kehittynyt varsin radikaali transliike
juuri radikaalifeministien toiminnan raivostuttamana.
Toinen 70-90-luvun kosketuskohtani oli melko androgyynin miehen elämäni
vulgäärifeminismiksi
kutsumassani ympäristössä. Tämä käsite sisältää arkipäivän elämään omaksuttuja
olettamia naisen lähtökohtaisesta paremmuudesta tietyillä alueilla ja miehen
syyllistämistä ei niin kauhean tasapuolisin perustein. Se näkyi mm. seuraavissa
tilanteissa:
•
Avioeron yhteydessä huoltajuusasiaa
hoidettaessa viranomaiset olivat aina välittömästi puolison ehdotusten
puolella, ja oli melkoinen ponnistus tulla otetuksi tasaveroisena osapuolena.
•
Satunnaisissa keskusteluissa naisten kanssa
aihe siirtyi usein heidän kokemaansa epätasa-arvoon omassa parisuhteessaan.
Kertoessani oman yksinhuoltajatilanteeni ongelmista seurauksena oli usein
vaivautunut hiljaisuus – eihän mies voi olla tuolla tavoin pelastavassa ja
kaiken kannattelevassa roolissa…!
Mutta ajat muuttuvat, ja Suomessa varsin vahvasti vakiintunut,
moninaisuuden ja intersektionaalisuuden merkityksen oivaltanut feminismin
kolmas aalto tuntuu vihdoin puhuvan niistä asioista, joita olisin
toivonut ajettavan jo vuosikymmeniä. Esimerkiksi Naisliitto Unioni on ottanut
intersektionaalisuuden agendaansa.
Unioni myös puolustaa
voimakkaasti transihmisten oikeuksia sukupuoleensa ja siihen liittyviin
hoitoihin.
Patriarkaatilla on edelleen keskeinen asema analyysissa, mutta sen
luonne on osoittautunut monivivahteisemmaksi ja sen uhriuttava alue laajemmaksi.
Nämä oivallukset antavat mahdollisuuden myös taistella sitä vastaan aiempaa
sukupolvea tehokkaammin. Tämänkaltainen analyysi olisi ollut toivottava lopputulos
siinä keskustelussa, jota jo 70-luvulta lähtien olen yrittänyt pitää yllä
monien feministien kanssa.
Tällä vuosikymmenellä osa-aikanaisena liikkuessani en ole myöskään
kokenut negatiivisia kommentteja ”tavallisten” naisten taholta, vaan näyttää
siltä, että minunlaiseni ihminen otetaan varsin mutkattomasti ja lämpimästi vastaan – ja mikä
parasta, usein yhtenä naisena naisten joukossa! Paras kokemus tästä on ollut
itämaisen tanssin harrastukseni, jossa olen ollut etsimässä sisäistä naistani
monen muun etsijän kanssa. Tuolta olen myös saanut ihania ystävyyssuhteita
elämääni. Samoin ystävyyssuhteita ovat löytäneet myös eräät muutkin transystäväni
naisten kanssa eri asioita harrastaessaan.
Luin mielenkiinnolla tämän blogin. Mieleen tuli väkisinkin päiväkotiskenaario: - Me päivänkakkarat ei leikitä leppäkerttujen kaa, kun ne on semmosiii...
VastaaPoistaMinun mielestäni patriarkaatin synnit ovat niin veriruskeat, että olisin suonut sen, että me "rintamakarkurit" ja loikkarit olisi otettu riemumielin joukkoon mukaan.
Eli aikamoista pippeli/pillu-tuijottelua sen sijaan että mitä transihmisten päiden sisällä on! Yhteisiä kokemuksia kaltoinkohtelusta on ja paljon! (Esim. vaikka nyt minulla?)
Keneltä ne hameleikit oikein on pois?