Patriarkaatti – perintömme simpanssilta?

Tässä tekstissä yritän kertoa siitä, miten patriarkaatti hahmottuu minulle elinympäristössäni – olenhan sen sisällä elänyt näennäisesti myös siellä vallankäyttäjien puolella. Samalla haen keinoja, joilla tuota rakennelmaa voitaisiin horjuttaa. Teksti koostuu maallikon havainnoista eikä se pyri tieteellisyyteen.

Tekstin runko on FemF-foorumilla pitämäni esitys asiasta 12.11.2016.

Patriarkaatiksi usein nimetty asia on miesten luoma hierarkkinen rakenne, jossa hierarkian ylemmällä tasolla olevat miehet pyrkivät käyttämään valta-asemaansa hyväkseen ja ilmaisemaan tuota asemaa

•          suhteessa muihin (lähinnä hierarkian alemmalla tasolla oleviin) miehiin

•          suhteessa naisiin.

Valta-asema ilmenee

•          seksuaalisena valtana suhteessa toisiin miehiin (alfakoiras muiden koiraiden keskuudessa)

•          seksuaalisena valtana suhteessa naisiin (alfakoiras naaraiden keskuudessa)

•         fyysisenä valtana

 

•          taloudellisena valtana

•          poliittisena valtana

  

•          muunlaisena auktoriteettivaltana: asiantuntijuus, taito…

Patriarkaatin hierarkia näyttäytyy noina vallan ilmiöinä:

•        Se on kova jätkä, jolla on kanttia nousta toisten yläpuolelle osoittamalla olevansa miesten mies.

Tätä artikuloi se asia, että odotusarvo on, että kyseiset vallan merkit keräävät ympärilleen ”naislaumojen” ihailun. Vallan merkit sisältävätkin useimmiten valikoiman seksuaalisia signaaleja.

Patriarkaatti sisältää sääntöjä, joita pelisääntöihin tottuneet miehet toteuttavat ja osa naisista käyttää tilanteen tullessa hyväkseen.

Säännöt ovat joko

•          kollektiivisia joukkuesääntöjä tai

 

•          individuaaleja sääntöjä

Joukkuesäännöistä tärkein on

•         ”Älä petä porukkaa!”

Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että miesten on puolustettava sitä pelikenttää, joka mahdollistaa valtarakenteiden säilymisen – silläkin uhalla, että ne eivät ole jonkun yksittäisen miehen intressien mukaisia hänen elämäntilanteessaan.

Individuaalisäännöistä tärkeimmät ovat

•          ”Ota etu siellä missä saat ja näytä niille!” 

•          ”Pidä itsesi miehenä!”  

Näistä ensimmäinen tarkoittaa, että on syytä ottaa ja osoittaa valta-asema aina, kun havaitsee olevansa muita vahvemmassa asemassa. Jos mies taas on heikommassa asemassa, sen voi joko todeta tosiasiaksi tai koetella asemaansa ”taistelemalla kuin mies”. 

Jos jätät mahdollisuutesi mitellä asemastasi, olet luuseri.

Sallittuja tilanteita mittelyn välttelylle on esim. parisuhde, jonka ylläpitäminen voidaan katsoa hyväksyttäväksi syyksi uusilta valloituksilta pidättäytymiseltä. Asia ei ole käänteinen, vaan parisuhteessakin oleva alfakoiras saa bonusta valloituksistaan toisten reviireillä.

Jos mies taas toteaa olevansa henkisesti naisen suhteen alakynnessä tai muutoin seinää vasten, se tuottaa suuren ongelman - patriarkaatin jälkimmäinen individuaalisääntö näet määrää:   

Miehisyyttään ei saa ikinä menettää!

·     

Se taas tarkoittaa edelleen, että kun tilanne menee täysin umpikujaan, miehen on se aina ratkaistava miehisyyttään menettämättä. Äärimmäisenä asiana kasvoja menettämättä voi esimerkiksi hakata vaimonsa, tappaa perheensä, hirttää itsensä, räjäyttää kauppakeskus, mutta EI joutua avuttomaksi.

Tälle erotukseksi naiselle suodaan auliisti täydellinen avuttomuus ja itkeminen vähemmänkin dramaattisissa tilanteissa. Naisille patriarkaatissa onkin annettu omat sääntönsä tai oikeammin toimintaohjeensa:

•         Ole pehmeä, empaattinen ja joustava!

•          Osoita tarvittaessa heikkoutesi!

•          Valitse miehesi jonkin hänen valta-asemaominaisuutensa perusteella !

•           Asetu palvonnan kohteeksi ja nauti kohteliaisuuksista! 

•          Niitä odotellessasi keitä kahvit ja siivoa lopulta jäljelle jääneet sotkut!   

 

 

Monet naiset näin toimivatkin jolloin he uusintavat, vahvistavat ja artikuloivat patriarkaalista rakennetta.

Koska toisaalta tiedetään, että naiset eivät näitä sääntöjä aina noudata, miehet usein liittoutuvat naisten ”pullikointia” vastaan. Tällaista ovat mm.

•          erilaiset herrainkerhot

                    

•          eripalkkaisuuden ylläpito

•          ”paikan osoittaminen” seksistisellä mobbauksella

•          johtaviin asemiin pääsyn estäminen jne.

Yksi erikoislaatuinen ilmiö on se, että jos naiset onnistuvat murtautumaan alueelle, joka aiemmin on tuottanut äijäpisteitä, tuon alueen status putoaa pian alemmaksi äijäpisteiden suhteen. Tämä saattaa näkyä sitten esimerkiksi niin, että tuon alueen palkkavaatimukset alenevat – ei naisten, vaan toisilla alueilla toimivien miesten toimesta.

Sääntöjen sallima kohtaamiskulma naisia kohtaan sisältää miehille sekä kollektiivisia yleissääntöjä että individualistisia mahdollisuuksia rikkoa niitä valtarakenteita hyväksi käyttäen. Esimerkkinä tästä on vaikkapa naisen ”omistamisen kunnioittaminen”, joka siis tarkoittaa sitä, että miehen tulee kunnioittaa toisen parisuhteen koskemattomuutta – ellei sitten satu olemaan sellaisessa asemassa, että voi ryöstää naaraan toiselta urokselta.

Tärkeä patriarkaatin ominaisuus on, että mies on oikeilla jäljillä ollessaan metsästäjänä ja vastapuoli (nainen) saaliin asemassa.

 

Patriarkaatti on siis joukkuepeli, jossa sääntöjä uhmaavat koetaan joko ulkoiseksi uhaksi tai porukan pettureiksi. Patriarkaatin ulkoisia uhkia ovat

•          sääntöihin sopeutumattomat naiset: Sotkevat selkeää pelikenttää ja pyrkivät käyttävät niitä vallankäytön elementtejä, joilla patriarkaatin pelisäännöissä miesten on tarkoitus saada krediittiä. 

•          Esimerkiksi liian voimakas ja aloitteellinen nainen voi uhata miehen asemaa saalistajana

•          lesbot: Eivät suostu pelaamaan missään muodossa patriarkaatin peliä.

•         sukupuoleltaan ei-binäärit: Kyseenalaistavat jo olemisellaan totaalisesti koko patriarkaalisen rakennelman.

•         maahanmuuttajamiehet: Rikkovat sääntöjä tulemalla pelaamaan väärälle pelikentälle ja saavat ennen kaikkea hierarkian alemmalla tasolla olevien miesten olon asemastaan epävarmaksi:

•          Sääntöihin kuuluu, että yhteisön (lauman?) naiset ovat ”meidän naisemme”, joiden huomiosta vain ”me” saamme kisailla. Käytännössä tämä näkyy käsityksenä oikeudesta ahdistella "meidän naisiamme". 

”Sisäiseksi uhaksi” tai ”porukan pettureiksi” koetaan taas homot:

•           Eivät tue järjestelmää ja heidän pelätään murentavan hierarkian, koska

•          eivät pelaa oikeilla säännöillä

                        (eivät kiipeä hierarkiassa, eivät tunnusta ”pidä itsesi miehenä”-vaatimusta…),

•         heidän seksuaalinen kiinnostuksensa romauttaa koko rakenteen.

Heitä ei osata asettaa hierarkiaan edes alimmalle askelmalle. Myös pelko siitä, että he

•           voivat ollakin kiinnostuneita ”minusta saaliina”

•          ”minussa” voi piillä jotain vastakaikua asialle …tai ainakin ”muut” saattavat niin luulla…

 pahentavat tilannetta. Käytännössä kaikki tämä ilmenee patriarkaatissa homovihana ja homofobiana.

”Sisäiseksi uhaksi” tai ”porukan pettureiksi” koetaan myös

•          transfeminiinit: Ovat niin ikään ovat porukan pettureita, koska myös ovat ”hylänneet” patriarkaatin tavoitteet ja säännöt ja viestivät, että ne eivät edes ole heille haluttavia asioita.

Erityistä kauhua tuottaa se pelko, että transfeminiini henkilö voi herättää eroottista kiinnostusta ulkoisen olemuksensa takia.  Tämä kaikki ilmenee transvihana ja transfobiana.

Edellä esitetyin syin transmaskuliineja ei ilmeisesti koeta uhaksi, koska koetaan, että he haluavat pelata patriarkaatin korteilla, miehenä miesten joukossa eivätkä olemassaolollaan kyseenalaista koko patriarkaatin olemassaoloa. Toisaalta ”biologisen naisen muuttuminen mieheksi” voidaan kokea pelottavaksi selvän maailman sotkemiseksi, johon voidaan suhtautua aggressiivisestikin.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Vaikuttaa siis siltä, että patriarkaatin säännöt sallivat ja mahdollistavat sorron ainakin

•          kaikkia naisia kohtaan

•          kaikkia alemmalla hierarkian tasolla olevia miehiä kohtaan

•          kaikkia sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen cis-hetero-normista poikkeavia variaatioita kohtaan

•          kaikkia muiden etnisten ryhmien edustajia kohtaan

Patriarkaatti noussee sosiaalisesta mallista, joka on yhteinen ihmisille ja simpansseille. Pointti on kuitenkin, että meissä on myös muunlaisia lajityypillisiä käyttäytymismalleja: Toisen huomioon ottava ja omastaan toiselle jakava altruistismi on tyypillistä meille yhtä läheisesti sukua olevalle bonobolle!!

Kulttuurin tietoisella muokkauksella voimme päästä irti siihen pesiytyneestä patriarkaalisesta juonteesta tai ainakin vähentää sen merkitystä. Tässä olennaisin asia on perustunnealueen sallivuuden kulttuuristen rajojen radikaali muuttaminen.

 Lasten kasvatuksessa pojan täytyy saada olla avuton ilman miehisyyden menettämistä, häneltä ei saa odottaa aina voittajaksi nousemista keinolla millä hyvänsä. Tyttöjä ei saa asettaa vähempiarvoiseen asemaan eikä dissata heidän toimintaansa perinteisesti koviksi mielletyillä alueilla.

 Satuihin ja muihin myyttisiin tarinoihin pitää tuoda muita ratkaisukaavoja, mitä vallitsevassa kerrontaperinteessä on nähty. Jne jne.

Oma suhteeni miehenä olemiseen patriarkaalisessa maailmassa

Miehenä olemisesta on vissi hyöty naisympäristössä, koska siellä tulee helposti kuulluksi. Toisaalta se, että ei toimi patriarkaattisen säännöstön mukaan naisten keskuudessa, voi aiheuttaa hämmennystä.

Äijäjoukossa ei-äijämäisesti käyttäytyvänä minulle tulee taas vaivautunut olo:

      ·         loputon into pelaamiseen (mitä tahansa peliä)

•  ajoittainen koirastelu ja nokkimisjärjestyksestä muistuttaminen

•  sovinistinen asenne ja vitsailu

•  rasistinen ja homofobinen asenne ja vitsailu

Olen viime aikoina vältellyt tämänkaltaista herraseuraa aika kategorisesti. Onnekseni olen töissä naisvaltaisella alalla, jossa ei tätä juuri tapaa.